Kävimme kolmannen lukupiirin etänä hyödyntäen WhatsApp- sekä Skype-sovelluksia. Käsittelimme Donald Penningtonin Pienryhmän sosiaalipsykologia-teoksen (2005) kolmea kokonaisuutta muun muassa opiskeluun ja ryhmässä työskentelyyn liittyen. Viimeinen lukupiiri oli tunnerikas ja sisälsi myös itse kirjallisuuden käsittelemisen lisäksi hervottomia naurukohtauksia.
1. Vuorovaikutuksen tapa
Pohdimme vuorovaikutuksen tapaa käsittelemällä yksin ja ryhmässä työskentelemisen eroja. Siihen vaikuttaa esimerkiksi tehtävän tyyppi, aiempi kokemus ja kyseessä olevan tehtävän laajuus. Perehdyimme aiheeseen miettimällä muun muassa uuden tehtävän tuomia haasteita, jolloin saattaa olla miellyttävämpää työskennellä ryhmässä ja yhdessä pureutua annettuun tehtävään. Kun taas kokiessaan itse olevansa hyvä jossain ja tietystä asiasta on aiempaa kokemusta, niin muut ryhmän jäsenet eivät välttämättä tuo mitään lisäarvoa kyseiseen tehtävään. Yliopisto-opintojen kurssien suoritustapoja pohtiessa koimme suhteellisen yksimielisesti sen, että esimerkiksi kirjallisuusesseitä voi olla vaikeaa tehdä ryhmässä, varsinkin jos ei tunne muita ryhmäläisiä.
Keskustelun kautta oppiminen voi olla hieman syvällisempää ja korostaa sisäistä oppimista, kun opeteltua tai jopa opittua tietoa ei vain “oksenneta” tenttipaperille. Ryhmässä työskentelyn mukavuus on yhteydessä myös kyseessä olevan tehtävän laajuuteen, jolloin esimerkiksi työläs tehtävä on helpompaa jakaa pienempiin osiin yhdessä muiden ryhmäläisten kesken.
Keskustelun kautta oppiminen voi olla hieman syvällisempää ja korostaa sisäistä oppimista, kun opeteltua tai jopa opittua tietoa ei vain “oksenneta” tenttipaperille. Ryhmässä työskentelyn mukavuus on yhteydessä myös kyseessä olevan tehtävän laajuuteen, jolloin esimerkiksi työläs tehtävä on helpompaa jakaa pienempiin osiin yhdessä muiden ryhmäläisten kesken.
2. Aivoriihi
Tarkastellessamme Penningtonin määritelmiä aivoriihestä, huomasimme, että tälläkin kurssilla olemme toteuttaneet sen ideaa. Varsinkin se, että yksi on aina kirjannut ajatuksia ylös, on toteutunut hyvin jokaisella lukupiirillämme. Olemme saaneet lukupiirikerroilla paljon enemmän ajatuksia aikaiseksi, kun olemme pohtineet asioita ja kurssin sisältöjä yhdessä keskustelemalla. Aivoriihen tulokset riippuvat tietenkin myös siitä, mitä sillä halutaan saada aikaiseksi. Jos on annettu tarkat raamit ja aikataulu suoritukselle, niin keskitytään luultavasti eniten itse tavoitteen toteuttamiseen, eikä tilaa välttämättä jää niin paljoa ideoinnille. Ajatteluaan voi kehittää huomattavasti paljon pidemmälle, kun työskentelee ryhmässä.
3. Sosiaalinen päätöksenteko
Sosiaalinen päätöksenteko voi olla pienissä ryhmissä jopa helpompaa kuin isommissa ryhmissä. Pienessäkin ryhmässä tehdään usein kompromisseja, joten voidaan ajatella, että ryhmäkoon kasvaessa kompromissienkin määrä voi kasvaa.
Lisäksi korostimme keskustelussa vertaistuen tärkeyttä, joka on ollut merkittävässä roolissa myös oman pienryhmämme työskentelyssä. Helpottaa tietää, että voi kysyä ryhmäläisiltään apua. Yhteistyö sujuu, kunhan ryhmäkoko on tarpeeksi pieni. Varsinkin oman koulutussuunnitelman luomisen taipaleella olemme kohdanneet hieman haasteita, joten ryhmäläisten tuki on tarvittaessa tärkeää.
Kolme pääteemaa:
- Vuorovaikutus
- Aivoriihen hyödyntäminen
- Sosiaalinen päätöksenteko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti